Maikkulan nimi herättää paljasjalkaisten oululaisten ajatuksissa muistoja vanhoilta hyviltä ajoilta. Pihapiiriin saavuttaessa näkymä on sama, jonka näkivät jo 1800-luvun kulkijat; jokitörmällä Fredrikan talo 1860-luvulta, oikealla 1700-luvun aitta, talli ja Väentupa, keskellä päärakennus 1830-luvulta.
Rakennuspuiden lustot on tutkittu mikroskooppitarkkuudella. Kartanopiirin rakennusten vanhimmat hirret ovat alkaneet kasvunsa keskiajalla. Kun tänään katsoo Maikkulan rakennusten kuntoa, herättää entisajan rakentaminen kunnioitusta.
Kartanon päärakennus ja rannalla oleva Fredrikan talo saivat lopullisen muotonsa 1860-luvulla kruununvouti Liljeqvistin ja Oulun pitäjän ensimmäisen nimismiehen Nordbergin hallitessa tilaa. Kartanon omistajien taustat, rakennustöiden suorittajien maineteot ja maalareiden seinäkirjoitukset on dokumentoitu tarkasti (1800-luvun alkupuolelta). Osa tekijöiden nimikirjoituksista on havaittavissa hirsissä edelleen. Mielenkiintoisia ja mystisiä tarinoita, jotka voit kuunnella uudestaan Maikkulan saleissa.
Oulun ”sosieteetti” sai Oulun palon (1822) jälkeen ihailtavakseen Pohjois-Pohjanmaalle poikkeuksellisen suuren kartanorakennuksen. Päärakennuksessa jatkui ravintolatoiminta peräti vuoteen 1982 saakka.
Maikkula ja Oulujoki ovat aina kuuluneet yhteen. Oulujoki toi Maikkulan ohi kaiken vaurauden alajuoksun Oulun kaupunkiin. Ikiaikaisesta kulkureitistä oli tullut 1730-luvulta alkaen maailman johtavin väylä Oulun Tervahoviin… elettiin ”Mustan kullan” varassa.
Kuuluisa Lohijoki
1860-luvulla lohisaaliit olivat häikäisevät, jopa 82000 kg. Oulujoki oli varma ”punaisen lihan” saantipaikka ja ulkomaisten urheilukalastajien (erityisesti Englannista) matkat on dokumentoitu kirjallisuuteen tarkasti.
Huonoimpanakaan vuotena ei lohisaalis jäänyt alle 40.000 kg. Ei siis ihme, että Maikkulan piiat ja rengit vaativat omiin sopimuksiinsa ehdon, jonka mukaan ”lohta saa olla ruokana korkeintaan kolmena päivänä viikossa”.
Vuoteen 1865 saakka jokainen henkikirjoitettu mies sai polttaa paloviinaa 12 kannua (12 x 2,64 l) vuodessa. Naisille lupa myönnettiin vain kuudelle kannulle. Tämä ”jokamiehenoikeus” ei ollut aivan satunnaista, sillä vuonna 1861 Oulun kihlakunnassa poltettiin 425.422 litraa paloviinaa. Asukasluku oli tuolloin 47.000!
Näin ollen Maikkulan Höyrywiinapolttimo Oy:lle oli luotu hyvät markkinat, kun se aloitti toimintansa kartanon mailla aivan joen rannassa 1870. Tehtaan perustajaosakkaat olivat mielenkiintoinen joukko oululaisia vaikuttajia (luutnantti Henrik Wegelius, läänin agronomi J.E. Alcenius, satulamaakarimestari Elias Reis ja kauppalaivuri J.H. Huovinen). Tehtaan johtajat ja isännöitsijät asuivat Fredrikan talossa.
